Ihan mansikkakakkua metsämansikoista ei sentään saanut, mutta suklaajuustokakun koristeina ja makupaloina ne olivat mitä parhaimpia!

Kauniin sään vuoksi en raaskinut istua sisällä ompelemassa, vaan kannoin koneen terassille. Samalla oli helppo pitää silmällä lapsia, jotka leikkivät pihalla. En vain tajunnut laittaa itselleni aurinkorasvaa ja onnistuin polttamaan käsivarret ja dekolteen.  Tänään ei kyllä ollut ihan parhaita ompelupäiviä, vaikka ympäristö oli mitä ihanin. Ompelin keskimmäiselle housut samalla kaavalla kuin esikoiselle eilen. Onnistuin ensin saamaan toisen lahkeen ihan kieroksi. En erityisesti rakasta ratkomista, mutta minkäs teet. Housujen jälkeen aloin korjata aikaisemmin tyttöselle ompelemaani tunikaa, mutta jouduin ratkomaan kauluksen uudelleen, kun se ei edelleenkään näyttänyt hyvältä. Laitoin tilaukseen paremman väristä resoria ja yritän joku toinen päivä taas uudemman kerran. 

Poikien housuista tuli ihan kivat. Sovelsin ne Ottobre 3/12 löytyvästä kaavasta, joka tosin oli vain kokoon 92 saakka. Esikoinen käyttää kokoa 110, mutta hän on hoikka. Piirsin leveyden koosta 92 ja lisäsin lahkeisiin pituutta reilusti ja vyötärölle laitoin resorin. Olisivat saaneet olla kapeammat ja pidemmät. Niinpä tänään tein keskimmäiselle samalla kaavalla, mutta ilman saumavaroja. Ne ovatkin passelit leveydestä. Keskimmäiselle aika pitkät, mutta ei haittaa, kun lahkeensuussa on resori.  Materiaalina kaapista löytynyt ruskea paksu joustofrotee, joka on jo pari vuotta vanhaa. Taskuissa Myllymuksuista pari vuotta sitten ostettu norsufrotee. Resorit Fabriinasta.

Kanttasin keskimmäisen housut turkoosilla trikoolla ja kohdistin taskuun turkoosin norsun. Esikoisen housuihin kohdistin limen norsun ja kanttasin limella trikoolla. 

Keskimmäiselle ompelin jokin aika sitten norsutrikoosta t-paidan, josta hän tykkää kovasti. Paidassa on resori samaa turkoosia resoria kuin hänen housuissaan.

En millään muista mistä tilasin kankaan, kun tässä kuukauden sisään kanganpaketteja on tipahdellut postilaatikkoon harva se päivä  mm. Ikasyriltä, Hanhelilta, Royal-Tuotteelta, Royalkestoilta, Fabriinalta, Sampsukalta... Miten niin olen saanut ompelukärpäsen piston?

Mm tällaiset valmistuivat:

Elämä on jotenkin ollut kovin kiireistä, vaikka ihan perusjuttuja täällä on puuhattu. Pikkuneiti sai kolmannen hampaansa huimassa 4kk iässä ja yöt ovat sen mukaiset. Neiti myös kierii ketterästi pitkin lattiaa ja löytyy aina eri paikasta, kuin mihin hänet on jättänyt, vaikka vain selkänsä kääntäisi. 

Esikoisella alkaa olla kiperiä kysymyksiä. Eilen keskustelimme syöpäsoluista. Keskustelu liittyi selvästi perjantaisiin ystäväni hautajaisiin, vaikka pojat eivät niihin osallistuneet. Esikoista kovasti mietitytti miksi ja miten ystäväni sairastui. Miten ihmeessä vajaa 5-vuotiaalle tuollaisia osaisi oikein selittää? Pojat ovat lainanneet kirjastosta Olipa kerran elämä -DVD:n ja katsoivat sydäntä ja keuhkoja koskevat osat moneen kertaan. Tilasin nyt koko sarjan, jotta päästään pureutumaan ihmisen anatomiaan. 

Keskimmäinen on kiinnostuneempi eläimistä kuin ihmisistä. Hän on tänäänkin pelastanut heinäsirkan lammikosta, vanginnut kärpäsen pulloon hetkeksi, kantanut kastemadon kauppamatkalta oman pihan kasvimaalle ja silittänyt leppäkerttua. Mutta voi äitiä, joka ei tunnista jokaista pikkuötökkää eikä edes kaikkia kasveja! 

Rakennusprojekti odottelee ja odottelee pohjakuvien valmistumista. Arkkitehti ei tunnu millään saavan niitä tehtyä. Nyt on mennyt kuukausi siitä, kun arkkitehti kävi meillä ja päätimme miehen kanssa mitä haluamme. Pohjakuvien piti ensin olla valmiita kolme viikkoa sitten, ja sen jälkeen toissa viikolla sekä viime viikolla. Tiistaina juttelin arkkitehdin kanssa ja hän oli juuri katsonut muutosehdotuksiamme ensimmäistä kertaa. Lupasi saada kuvat valmiiksi ennen lomaansa, joka alkoi tänään. Ei taida olla yllätys, ettei mitään kuvia ole saatu. Meidän mitta alkaa olla täynnä ja olemme etsimässä toista pääsuunnittelijaa nykyisen tilalle. Valitettavasti näyttää siltä, ettemme pääse aloittamaanrakentamista tänä syksynä, sillä rakennusluvan käsittely voi viedä kolmekin kuukautta.

Pikkuneiti oli ensimmäistä kertaa minusta erossa pidempään kuin kaupassakäynnin ajan. Selvisimme molemmat kokemuksesta kunnialla. Pikkuneiti oli suostunut juomaan pullosta pienen alkuihmettelyn jälkeen oikein hyvin. 

Kauppaseurani:

Väsymyksestä huolimatta tämä on ihanaa aikaa. Vaikka vastasyntyneet ovat herttaisia ja suloisia, niin sen kahden ensimmäisen univiikon jälkeen ainakin meidän vauvat ovat olleet täysin syliriippuvaisia ja olen vähän ehtinyt ahdistuakin siitä, että pientäkään hetkeä ei voi olla ilman vauvaa. Näin kolmikuisena vauva viihtyy itsekseen leikkimatolla ihan hyviäkin aikoja ja jaksaa kuunnella sitteristä, kun selostan kokkiohjelman tapaan ruoanlaittoa. Ja aina kun katsoo pikkuisenkin vauvaan päin saa palkinnoksi ison hymyn. Ja voi niitä kikatuksia, kun hassutellaan ja sitä autuasta katsetta naamalla, kun laulan vauvalle lastenlauluja. Tämän ikäisen kanssa oleminen on tosi palkitsevaa.

Nautin kovasti myös isommista lapsistani. Pojat ovat kumpikin mainiossa iässä. Esikoinen tuntuu jo isolta pojalta ja hänen kanssa voi jo oikeasti kunnolla keskustella. Silti vielä saa nauttia sylihetkistä. Keskimmäinen on meidän ilopilleri ja herra Persoonallisuus. Hänen puhetyylinsä ja sanavarastonsa ovat alusta asti olleet ikäisestään poikkeavia ja päivittäin saa ihmetellä, että mistä poika on sanontansa poiminut. Hänelle hellyydenosoitukset ovat tärkeitä ja jokainen perheenjäsen saa pusuja ja haleja päivittäin. Tunnen itseni kovin onnekkaaksi, kun minulla on kolme ihanaakin ihanampaa lasta.