Tämä on hyvä ilta aloittaa elämäni ensimmäisen blogin kirjoittaminen. Talo on ihan hiljainen - vauva nukkuu äitiyspakkauslaatikkosängyssään ja pojat tuhisevat lastenhuoneessa jo neljättä tuntia. Mieskin on tänään poissa, kun on lastenvahtina siskonsa pojalle, josta ihan pian tulee isoveli. Odottelen jo jännittyneenä uutisia vauvan syntymästä. Meidänkin lapset saavat yhden serkun lisää. Yleensä olen itse jo tähän aikaan nukkumassa, mutta tänään en malta. 

Pää on täynnä suunnitelmia ja unelmia. Huhtikuun jälkeen olen nähnyt unia enimmäkseen yhdestä asiasta - tulevasta talosta. Silloin hyväksyttiin tarjouksemme ihanasta rinnetontista ja muutama päivä myöhemmin syntyi tyttövauvamme. Näin äitiyslomalla onkin aikaa imetyksen lomassa suunnitella tulevaa kotiamme. Ja kyllä sitä  on jo mietitty ja suunniteltukin, vaikka mitään kovin konkreettista ei ole saatu aikaan. Olemme miehen kanssa jossain määrin perfektionisteja ja haluamme olla varmoja, että teemme oikeita ratkaisuja. Siksi olemme käyttäneet nämä kohta kolme kuukautta pohjapiirustuksen miettimiseen. Olemme käyneet talo- ja asuntonäytöissä ja piirtäneet kymmeniä erilaisia pohjia. Vihdoin alkaa olla jokseenkin selvää, mitä haluamme talolta. Ensi viikolla palkkaamamme arkkitehti tulee käymään ja ehkä otetaan taas yksi askel eteenpäin kohti unelmaa. 

Tähän blogiin aion kerätä inspiraatiokuvia sisustuksista ja muista taloon liittyvistä asioista. Mutta elämässä on muutakin kuin tuleva talo ja sekin saa täällä näkyä. Tykkään leipoa ja tehdä ruokaa. Tosin tällä hetkellä olen melkoisen yksikätinen uuden perheenjäsenen johdosta, mutta eiköhän kohta neitikin ala viihtyä enemmän muualla kuin sylissä. Menossa mukana ovat myös maailman ihanimmat pojat Isoveli 11/06 ja Pikkuveli 3/08. 

Tästä se alkaa!