Tykkään sadepäivistä silloin, kun koko perhe on kotona, eikä ole pakko mennä mihinkään. Tänään heräsin puoli yhdeksältä vauvan tuhinaan vieressäni ja hetken vielä makasin siinä katsellen pientä ihanuutta. Jätin miehen vielä nukkumaan ja hiivin alakertaan. Pojat olivat heränneet jo aikaisemmin ja tapansa mukaisesti pukeneet vaatteet päälleen ja katsoivat hiljaisella äänellä lastenohjelmaa. Vauva oli tyytyväinen sitterissään sillä aikaa kun tein sämpylätaikinan kohoamaan. Mies heräsi sopivasti juuri ennen kuin sämpylät tulivat höyryävinä uunista. Vietettiin kiireetön aamupala Hesaria lueskelleen ja odoteltiin saunan lämpiämistä samalla. Saunoin juuri poikien kanssa ja nyt on miehen vuoro. Mukavan leppoisaa!