Kävin eilen ansaitsemassa vähän huono äiti -pisteitä, sillä vein 3,5- ja vajaa 5-vuotiaan katsomaan Autot 2 elokuvaa. Olin ehtinyt luvata pojille elokuvakäynnin ja ostaa liputkin ennen Helsingin Sanomien uutista. Meidän pojat eivät ole mielestäni erityisen herkkiä tuollaiselle, joten tultiin miehen kanssa siihen tulokseen, että menemme elokuvaan ja lähdemme pois vaikka kesken elokuvan, jos siltä tuntuu. Koko elokuvaretki oli pojista jännittävää. Kävimme hakemassa evääksi banaanit, pillimehut ja 3 karkkia kummallekin. Olimme ajoissa elokuvateatterissa ja ehdotin metroajelua odotusaikaa lyhentämään. Normaalisti ehdotus olisi saanut aikaan pari riemunkiljahdusta ja iloista hyppelyä, mutta nyt pojat olivat niin tohkeissaan elokuvan odotuksesta, että halusivat istua salin ulkopuolella, ettei vaan myöhästytä. Elokuvasalissa sain yhden pojan kummallekin puolelleni. Voi niitä pikkuisia poikia, jotka hukkuivat isoihin tuoleihin! Banaanit syötiin jo ennen elokuvan alkua. Nalle Puh-traileri herätti ihastusta, samoin Toy Story lyhytelokuva. Itse Autot 2 oli isomman pojan mielestä mahtava. Hän selvästi ymmärsi suurimman osan juonesta ja nautti vauhdista. Pienempikään ei osaittanut pelkäämisen merkkejä ja tykkäsi kokemuksesta, mutta ei selvästi ihan tajunnut mistä elokuva kertoi. Hän totesi kotiin päästyämme, että menisi nyt katsomaan Nalle Puhin, kun se ei ole niin jännittävä. Illalla vielä juteltiin kotona kokemuksesta ja kaikilla oli hyvä mieli. Olipas ihanaa saada olla poikien kanssa rauhassa kolmisin. Heidän kanssaan on niin kovin helppo ja mukava liikkua. 

Pikkuneiti oli ensimmäistä kertaa minusta erossa pidempään kuin kaupassakäynnin ajan. Selvisimme molemmat kokemuksesta kunnialla. Pikkuneiti oli suostunut juomaan pullosta pienen alkuihmettelyn jälkeen oikein hyvin.