Päivää tännekin pitkästä aikaa. 

Elämä on jotenkin ollut kovin kiireistä, vaikka ihan perusjuttuja täällä on puuhattu. Pikkuneiti sai kolmannen hampaansa huimassa 4kk iässä ja yöt ovat sen mukaiset. Neiti myös kierii ketterästi pitkin lattiaa ja löytyy aina eri paikasta, kuin mihin hänet on jättänyt, vaikka vain selkänsä kääntäisi. 

Esikoisella alkaa olla kiperiä kysymyksiä. Eilen keskustelimme syöpäsoluista. Keskustelu liittyi selvästi perjantaisiin ystäväni hautajaisiin, vaikka pojat eivät niihin osallistuneet. Esikoista kovasti mietitytti miksi ja miten ystäväni sairastui. Miten ihmeessä vajaa 5-vuotiaalle tuollaisia osaisi oikein selittää? Pojat ovat lainanneet kirjastosta Olipa kerran elämä -DVD:n ja katsoivat sydäntä ja keuhkoja koskevat osat moneen kertaan. Tilasin nyt koko sarjan, jotta päästään pureutumaan ihmisen anatomiaan. 

Keskimmäinen on kiinnostuneempi eläimistä kuin ihmisistä. Hän on tänäänkin pelastanut heinäsirkan lammikosta, vanginnut kärpäsen pulloon hetkeksi, kantanut kastemadon kauppamatkalta oman pihan kasvimaalle ja silittänyt leppäkerttua. Mutta voi äitiä, joka ei tunnista jokaista pikkuötökkää eikä edes kaikkia kasveja! 

Rakennusprojekti odottelee ja odottelee pohjakuvien valmistumista. Arkkitehti ei tunnu millään saavan niitä tehtyä. Nyt on mennyt kuukausi siitä, kun arkkitehti kävi meillä ja päätimme miehen kanssa mitä haluamme. Pohjakuvien piti ensin olla valmiita kolme viikkoa sitten, ja sen jälkeen toissa viikolla sekä viime viikolla. Tiistaina juttelin arkkitehdin kanssa ja hän oli juuri katsonut muutosehdotuksiamme ensimmäistä kertaa. Lupasi saada kuvat valmiiksi ennen lomaansa, joka alkoi tänään. Ei taida olla yllätys, ettei mitään kuvia ole saatu. Meidän mitta alkaa olla täynnä ja olemme etsimässä toista pääsuunnittelijaa nykyisen tilalle. Valitettavasti näyttää siltä, ettemme pääse aloittamaanrakentamista tänä syksynä, sillä rakennusluvan käsittely voi viedä kolmekin kuukautta.