Pojat katsovat DVD:ltä Toy Storyä ja pikkuneiti nukkuu kantoliinassa sylissäni. Kovin on siis rauhallista. Sade ropisee kotoisasti lasiverannan kattoon. Tykkään ihan hirmuisesti tuosta meidän lasiverannasta. Tai lasikuistista, viherhuoneesta, miksikä sitä haluaakin kutsua. Kun muutimme tähän asuntoon neljä vuotta sitten, pidin lasiverantaa vain rumana. Toteutus ei olekaan maailman kaunein, mutta entäs sitten. Lasiveranta on pidentänyt kesää sekä keväästä että syksystä. Se on sekä meidän aikuisten että myös lasten lempipaikka tässä kodissa. Pojat kantavat sinne pikkuautonsa tai rakentavat majan sohvatyynyistä ja filteistä. Viileampinä päivinä syömme terassin sijaan verannalla päivällistä. Verannalla on myös vietetty romanttisia kahdenkeskisiä iltoja kynttilänvalossa. Sateella ja pakkasilla vauvat ovat nukkuneet loistavia päiväunia vaunuissa kastumatta ja paleltumatta,  mutta kuitenkin raikkaassa säässä. Uuteen kotiin tulee ihan ehdottomasti lasiveranta isompana ja paranneltuna versiona. 

Tässä meidän nykyinen lasiveranta: